Ennen joulua telkkarista tuli keskusteluohjelma feminismistä. Keskustelussa oli vastakkain feministit ja feminismin vastustajat. Katsoin ohjelman otsa rypyssä. Keskustelu oli mielenkiintoista, mutta feminismin vastustajat eivät oikeasti tienneet, mitä feminismi todella on. Minä olen ollut todella pienestä pitäen feministi, mutta silti olen feminismin todellisen sanoman sisäistänyt vasta lukiossa. Oikeastaan aika monella siitä on varsin negatiivinen käsitys feminismistä. Sen ajatellaan olevan sovinismin vastakohta - lyhyesti: naisten ylivalta. Tämä ajattelu on todella yleistä ja varsin surullista. Siksi haluan tässä postauksessa avata, mitä TODELLINEN feminismi on.
Feminismin syntyä on hankala määritellä, mutta naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta alettiin länsimaissa keskustella 1700-luvun valistusajattelun yhteydessä. Tällöin syntyi ensimmäisen aallon feminismi. Sen tarkoituksena oli taata samat oikeudet naisille mm. äänioikeus ja avioero. Patriarkaalisessa yhteiskunnassa tällaista radikaalia ajattelua pidettiin paheksuttavana ja monet aivan ensimmäiset feministit päätyivät Ranskan Suuren Vallankumouksen verisinä vuosina teloitettaviksi giljotiinin. Vasta sata vuotta tämän jälkeen ensimmäisen aallon feministit saivat asioitaan ajettua ja naiset saivat äänioikeuden ensimmäisenä Uudessa-Seelannissa vuonna 1893 (Suomessa 1905 kolmantena maailmassa ja ensimmäisenä naisten oikeuden asettua myös ehdolle eduskunnassa.)
1900-luvun kuluessa naisten oikeuden alkoivat pikku hiljaa parantua. Ensimmäisen maailmansodan myötä naiset irrottautuivat ensimmäistä kertaa kodinpiiristä ja työskentelivät esimerkiksi tehtaissa ja rautateillä miesten ollessa rintamalla. Toinen maailmansota vain lisäsi naisten aktiivisuutta kodin ulkopuolella.
Toisen asteen feminismi syntyi 1960-luvulla Yhdysvalloissa. Tässä aallossa keskityttiin vallanjakautumista eri sukupuolten välillä muun muassa työpaikoilla. Tällöin feminismistä eriytyi myös kolme uutta suuntaukseen: marxilaiseen feminismiin, kulttuuri feminismiin ja radikaaliin feminismiin. Negatiivistä kuvaa feminismistä voimme kiittää nimenomaan radikaali feminismiä, jonka peruajatuksena oli naisten ylivalta. Kuten kaikki ääriliikkeet sen kannattajat ovat kaikkein äänekkäimpiä eivätkä kerro kuin pienen vähemmistön mielipiteen. Ja tietenkin media on tästä vetänyt oman johtopäätöksensä ja kärjistänyt kaikkien feministien olevan "rintaliivejä polttavia miesvihaajia".
Kolmannen asteen feminismi on 90-luvulla syntynyt niin sanottu posmodernismi feminismi, jonka perusajatuksena on kysymys välttää jakaa ihmisiä sukupuolen mukaan. Itse olen tämän ajatuksen kannattaja. Ihminen on ihminen ja ihmisen pitäisi saada olla juuri sellainen, kun hän on. Usein, kun ihminen määritellään sukupuoelen mukaan, hänet määritellään myös pitkälle ihmisenä. "Sä oot tyttö! Kyllähän nyt tytöllä pitää mekko olla!" "Sä oot jätkä! Et sä voi pukea hametta tai meikata." Miksei voi? Keneltä se on pois, että joku on oma itsensä ja on onnellinen? Tavallaan se yhteiskunnan määritelmä sukupuolten tiukasta erottelusta kismittää mua kaikkein eniten. Se että odotetaan sun olevan joko sen mukaan mitä siellä alhaalla on. Jokaisella on oikeus olla se joka tuntee olevansa. Olla minä. Olla ihminen. Jokainen on tasa-arvoinen. Jokainen on syntynyt ihmiseksi. Eikä ketään tule syrjiä sen vuoksi, kuka on. Tämä on feminismin peruajatus: täydellinen tasa-arvo kaikille.
Nyt taas tällasta vähän vakavampaa asiaa. Mutta tänään alkaa Outlander - Matkantekijä klo 21:00 Yle Ykköseltä! KATTOKAA! MAAILMAN PARAS SARJA! Levitän täällä Outlander propagandaa xD
Nyt taas tällasta vähän vakavampaa asiaa. Mutta tänään alkaa Outlander - Matkantekijä klo 21:00 Yle Ykköseltä! KATTOKAA! MAAILMAN PARAS SARJA! Levitän täällä Outlander propagandaa xD
