Kuuttaren Korut: huhtikuuta 2013

Äikän kurssi 3:n tehtävä

Englannin teatterihistoria 1500-luvulla

Suurimpana nimenä koko länsimaisen teatterinhistoriassa nousee varmasti William Shakespeare (1564-1616), joka vaikutti Englannin kielen kehityksessä ja muistetaan nykyään varmasti parhaiten ”Julia ja Romeo” kuolemattomasta tragediastaan. Oikeastaan koko nykyinen teatteriperinne syntyi Shakespearen aikana hänen tuodessaan antiikin ajan perinnön näytelmissä takaisin länsimaiseen kulttuuriperintöön. Palasimme ajassa taaksepäin muun muassa tervehtimään tuon ajan suurnimeä ja käymään 1500-luvun kuuluisimmassa teatterissa, The Globessa.

Uskonnonvaikutus 1500-luvun teatteritaiteessa

Shakespearen ajan Englanti oli juuri tasaantunut uskonsotien ja valtataisteluiden aiheuttamista levottomuuksista. Henrik VIII:n vanhimman tyttären Maria I:n verinen valtakausi oli ohi ja tämän sisarpuoli Elisabeth nousi valtaistuimelle vuonna 1558. Maria oli pakolla yrittänyt palauttaa Englannin Katoliseen uskoon ja näissä vainoissa oli kuollut yli 300 protestantti marttyyriä. Elisabeth oli kasvatettu protestanttiseksi, mutta oli maltillisempi uskon asioissa kuin sisarpuolensa. Vähitellen raunioitunut Englanti alkoi vaurastua ja kohota yhdeksi Euroopan suurimmiksi valtioiksi.

Kahden uskonnon valtataistelu vaikutti myös teatteri kirjallisuuteen. Italian renessanssi ihanteet muuttuivat uskonpuhdistuksen myötä ja vastakkain olivat antiikin Rooman ja Kreikan kirjallisuus. Protestanttiset suosivat kreikan kirjallisuutta ja kieltä, katoliset Rooman kirjallisuutta ja latinaa. Molemmat kirosivat toisen kirjallisuuden ja kielen ja pitivät tätä pettureiden kielenä, jonka puhumisesta tai kirjoittamisesta saattoi seurata vakavia rangaistuksia. Tästä syystä Englannin teatteri kehittyi puhtaasti englantilaisia ominaispiirteitä. Tämä poikkesi selvästi renessanssiajan ihanteista ja vahvisti Englannin kansallista itsetuntoa.

Ennen Elisabethin aikaa näytelmät oli esitetty erilaisissa juhlasaleissa, kauppatoreilla ja luostareiden pihoilla. Elisabethin aikana alettiin rakentaa erillisiä teatterirakennuksia ja niitä olivat joko julkiset tai yksityiset teatterirakennukset. Julkisiin saattoi mahtua jopa 3000 katsojaa, kun taas yksityisiin noin 500. Julkisia teattereita olivat mm: The Theatre (1576, myöhemmin vuonna 1598 The Globe), The Rose (1585) ja The Swan (1595).

Näyttelijät työskentelivät erilaisissa seurueissa jotka vuokrasivat teatteritaloja esityksiä varten. Jos seurue oli jonkun varakkaan aatelisen suojeluksessa, takasi tämä näyttelijöille mahdollisuuden hyvään elämään. Monet köyhemmät seurat elivät varastelemalla. Kaikkein korkea-arvoisimmat seurat olivat Englannin kuninkaallisen perheen suojeluksessa.

Ns. Shakespearen aika teatterissa päättyi, kun Kaarle I:n syrjäytettiin vallasta ja puritaanit nousivat valtaan. Oliver Cromwellin ankara sotilasdiktatuuri kielsi teatterit ja purki kaikki teatterirakennukset vuonna 1642 – lähes kolmekymmentä vuotta Shakespearen kuoleman jälkeen.

Lähteet:

http://www.teatterimuseo.fi/skene

http://www.jyu.fi/taiku/aikajana/kirjallisuus/ki_re_elisabeth.htm

http://en.wikipedia.org/wiki/William_Shakespeare

Johanna Hoppu

Miehet mekoissa

Vierailuni The Globe teatterissa oli kiehtova ja kulttuurirunsas kokemus. Näytelmä kertoi surullisen rakkaustarinan, jossa molemmat päähenkilöt kuolivat lopussa. Näytelmän oli kirjoittanut William Shakespeare ja hän tuntui olevan kaikkien suosiossa sinä iltana. Nuorelle kirjailijan alulle tämä tragedia oli tähän mennessä hänen menestynein näytelmänsä.

Maksettuani sisäänpääsymaksun astelin sisään pyöreään rakennukseen, jossa näyttämöt sijaitsivat reunoilla kerroksittain. Tunnelma oli korkealla ihmisten tunkiessa paikoilleen. Itse onnistuin nappaamaan paikan toisesta kerroksesta suoraan näyttämön edestä. Isojen samettiverhojen siirtyessä syrjään esiin asteli violetteihin pussihousuihin sekä kiiltelevään samettipaitaan pukeutunut mies, hänen koko asunsa oli tarkasti kirjailtu. Hänen tehtävänään oli toimia kertojana joka avasi näytelmän. Hän puhui selkeästi ja salaperäisesti saaden koko yleisön huomion.

Kun kertoja oli lopettanut, lavasteiden välistä astui esiin lisää runsaan koristeellisesti pukeutuneita näyttelijöitä ja he alkoivat lausua vuorosanojaan innostuneesti. Kun lavalle asteli ensimmäinen naishahmo, sain kokea pienen yllätyksen, sillä kaikki naishahmot olivat oikeasti miehiä mekoissa. Kaikki kuitenkin suorittivat roolinsa kunniakkaasti ja sain kuulla, että tämä oli täysin tavallista kyseisenä aikakautena, sillä naisilla ei ollut oikeutta esiintyä teattereissa.

Lavasteet olivat huolellisesti rakennettuja ja kiinnitin erityisesti huomiota salaoviin joita oli kätketty ympäri lavaa. Näyttämön oikeassa reunassa sijaitsi parveke jossa päähenkilöt kiipeilivät taukoamatta ja monet lavasteista olivat useaan tarkoitukseen rakennettuja. The Globe oli yksi suosituimmista teattereista ja se oli suunniteltu hyvin tilaa hyödyntäväksi ja muistutti hieman kreikkalaisten amphiteattereita.

Näytelmän loppuhuipentuman jälkeen koko yleisö hiljeni hetkeksi , mutta pian koko teatteri raikasi valtavista aplodeista. Teatterin maan tasalla sijaitsevalla katsomolla oli maapohja joten kura lensi ympäriinsä ihmisten hyppiessä ja seinäkatsomoissa ihmiset kiljahtelivat saadessaan sitä päällensä.

Teatterikokemukseni siis päättyi kuraisena, mutta kaikki näyttelijät vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä suoritukseensa kumartaessaan yleisölle. Teatterin tyhjentäminen kesti kiitettävän kauan, mutta vuonna 1599 ympärillä riitti paljon kiinnostavaa katseltavaa.

Emmi Ahola

William Shakespearen haastattelu

Haastattelijat Janita Karhula ja Hanna Jokela

1. Mikä innoitti sinut kirjoittamaan näytelmiä?
Koulua käydessäni huomasin olevani kiinnostunut kirjoittamisesta ja sujui luontevasti. Halusin soveltaa oppimaani johonkin, mikä kiinnostaisi kaikenlaisia ihmisiä.

2. Miten luulet koulutuksesi vaikuttaneen uraasi ja suosioosi?
Tietenkin sain koulusta hyvän pohjan kirjoitus ja lukemistaidoilleni ja antiikin ja kielten tuntemukseni paransivat näytelmieni laatua.

3. Miten kuvailisit lyhyesti elämäsi näytelmäkirjailijana?
Rankasta lapsuusajasta huolimatta, pääsin hyvään kouluun, King’s New Schooliin Stradfordissa, ja sain tukea uralleni muun muassa koulultani, vaikka lukutaidottomat vanhemmat eivät olleet niinkään suureksi avuksi. Myöhemmin myös vaimoni antoi kannustusta, kun arvostelijat ja muut näytelmäkirjailijat katsoivat pahasti nousuani näytelmäkirjailijana ylioppilaskoulutuksen puutteesta huolimatta. Urani oli tuotteliasta ja sain kaiken kaikkiaan kirjoitettua 37 näytelmää, 154 sonettia, 2 pitkää kertovaa runoelmaa ja myös muita runoja.

4. Miten luulet henkilökohtaisen elämäsi vaikuttaneen töihisi?
Luulen, että alkupuolilla töideni kevyeen sävyyn vaikutti muun muassa vaimoni Anne Hathaway, sekä vasta-alkajan innostukseni. Kokemuksen kertyessä halusin siirtyä haastavampiin aiheisiin ja nuorekkaan innostuksen haihtuessa maailman murheet alkoivat painaa päälle, kuten Englannissa yhä hallitseva rutto, stressi… Minkä nyt voi olettaakin vaikuttavan jokaisen kirjailijan töihin.

5. Uskotko, että englannin kielen hyvä taitaminen auttoi sinua urallasi?
Tietenkin siitä oli apua ja ihmiset arvostivat teoksiani enemmän taitavan kielenkäyttöni ansiosta. Kielentaito auttoi luomaan runollista tekstiä.

6. Miten nykyihmiset voisivat suhtautua jos eläisit nykypäivänä?
Luulen, että tyylini olisi turhan vanhahtavaa nykyihmisen korvalle. Näytelmien aiheetkaan eivät ole enää ajankohtaisia. Vaikka työni ovat merkittäviä historiassa uskon että ne on paras jättää historiaan.

7. Miksi luulet että olemassaolosi kyseenalaistetaan nykypäivänä?
Tahdoin pitää henkilökohtaisen elämäni omana tietonani ja halusin ihmisten muistavan minut näytelmistäni. Oletin, että elämääni voi lukea näytelmien lomasta.

8. Miten ruton rantautuminen Englantiin vaikutti elämääsi?
Ruton rantautumisen huomaa selvästi teoksieni tyylin vaihtumisessa. Tyyli muuttui synkemmäksi ja murhateemaiseksi. Myös näyttelijöiden puute vaikutti siirtymiseen runouden maailmaan.

9. Mikä oli urasi kohokohta?
Kohokohta urallani oli esiintyminen Elisabeth 1.:lle hänen hovissaan. Esitimme Juhannusyön uni- näytelmän ja uskoisin kuningatteren olleen tyytyväinen näkemäänsä.

10. Minkä tyylisiä näytelmiä kirjoitit?
Tyylini voisi jakaa neljään eri tyylilajiin. Aluksi kirjoitin hyvin klassista ja myös italialaisvaikutteisia komedioita kuten juhannusyön uni. Samalla työstin historiallisia näytelmiä, esimerkiksi Henrik IV- näytelmää. Sitten siirryin lyriikan puolelta proosaan ja kirjoitin Romeo ja Julia sekä Julius Caesar- tragediat. Tragediaa kirjoitin vuosina 1600- 1608 ja tuotoksiani tuohon aikaan olivat muun muassa Hamlet ja Kuningas Lear. Tämän jälkeen mieleni teki kirjoittaa jotain kevyempää, sillä olin pitkään kirjoittanut verenhimoisia ja tummansävyisiä tragedioita. Lopulta päädyin kirjoittamaan romansseja ja tragikomedioita joista esimerkkejä ovat esimerkiksi Talvinen tarina ja Myrsky.

11. Harkitsitko muita ammatteja kuin näytelmäkirjailijan uraa?
Harkitsin tietenkin muitakin ammatteja etenkin runoilijan ammattia ja kirjoitinkin runojakin paljon. Myös isäni jalanjälkiä seuraten työskentelin hetken aikaa nahkuriverstaalla. Näytelmäkirjailijan ammattiin kuitenkin päädyin, vaikka minulla olisi ollut mahdollisuuksiakin esimerkiksi opettajaksi tai englannin kielen kääntäjäksi.