torstai 19. helmikuuta 2015

Breakfast at tiffany's

Normaalisti en sanoisi mitään. Jatkaisin vain siten kuten ennen ja antaisin asioiden mennä omalla tavallaan. Yleensä niitä jotka sanovat "Ei" pidetään tunteettomina varjoina, jotka eivät ajattele muuta kuin itseään. Ehkä niin on. Ehkä minä olen se vaeltava varjo joka kutsuu ihmisiä luokseen ja karkottaa sitten heidät luotaan, koska ei osaa vastata heidän tunteihiinsa. Ja lähes aina jokainen noista ihmisistä on ollut minulle tärkeä. Muutama viikko sitten sanoin erityisen tärkeälle ihmisellen etten halua edetä ystävyyttä pidemmälle. Miksikö? Se on helvetin hyvä kysymys. Hän on yksi parhaita ystäviäni enkä koskaan, ikinä, haluaisi satuttaa häntä. Siksi kai sanoin ei. 

Olen vapaa sielu. Haluan tehdä mitä haluan. Haluan olla siellä missä haluan. En halua, että joku odottaa minua kotiin tai valvoo takiani öitä. Minä en oikein tiedä kuka minä olen enkä siksi halua omistaa ketään - enkä halua, että kukaan omistaa minua. Tällä hetkellä aion lopettaa sen turhauttavan rakkauden etsimisen, jota olen tehnyt tässä reilut kaksi vuotta. Ei siitä tule nyt vain mitään. Minä aina luulen olevani ihastunut, mutta oikeasti en ole. Minä vain teeskentelen sitä itselleni sekä muille. 

Polku jota kuljen tulee muuttumaan radikaalisti seuraavan puolenvuoden aikana. Vanhat ystäväni jäävät taakse ja tuttu kotiseutu sen mukana - ainakin niin suunnittelen. Kaikki tuntuu kovin epävarmalta ja yritän koota itseni kohdatakseni muutokset. Olen selviytynyt niistä ennenkin ja tulen selviämään tästäkin. Jotain selvää ja varmaakin on kuitenkin myös luvassa. Niiden voimalla jaksan kaiken, mitä eteeni tulee. Minä tulen kokemaan ja näkemään tulevana kesänä monia ihastuttavia unelmia. Vain matkalaukku valmiiksi ja sitten menoksi. Olen valmis!

Olen mukavuudenhaluinen otus. En ole itsekäs, mutta en halua pelkästään miellyttää muitakaan. Inhoan riidan haastamista tai ystävieni satuttamista. Minä en tunnu asettuvan minnekkään. Ystävilläni tuntuu olevan paljon selkeämpi kuva heidän elämästään - mikä tuskin pitää paikkaansa. Monet kuitenkin ovat varmoja, mitä rakkaus on. Minä en. Tiedän vain, että rakastan ystävieni ja perhettäni. Mutta sitten siitä eteenpäin... Ei hajuakaan!

Olen hullu mielipuoli, joka ei halua seurustella. Hän haluaa pienen kissan, matkustaa Skotlantiin valokuvaamaan ylämaan nummia tai käydä aamiaisella Tiffanylla New Yorkissa niinkuin Holly Golightly. Samaistun häneen kovin monella tavalla. Hänkin on kovin eksyksissä eikä tiedä, mitä haluaa. Kuka ties, ehkä minäkin löydän jonkun jonakin sateisena sunnuntaina. Ehkä silloin, kun käyn aamiaisella Tiffanylla.