From a country girl to a city woman

Kun mä herään aamulla

Juon aamukahvit pöydän alla

En laita hiuksiani ollenkaan

Minä muutun tänä aamuna

Tänä aamuna

Katson elämää ja hehkun halua

Mennä sen mukana

- Johanna Kurkela

Kun on asunut koko pienen elämänsä maalla, kaupunkiin muuttaminen tuntuu monella tapaa suorastaan paratiisilta. Kaupat, koulu, harrastukset, kirjastot, elokuvateatterit… kaikki on lähellä! Bussilla pääse mihin tahansa eikä sen odottamiseen tarvitse odottaa kolmea tuntia. Jos haluaa mennä elokuviin, joka alkaa vasta illalla, ei tarvitse miettiä kyytejä tai sitä meneekö busseja. Kouluun pääsee helposti ja kavereita asuu joka puolella. Kaikki on lähempänä.

Toisaalta se pelottaa. Kuviot on paljon isommat kun ennen enkä oo enää mikään pikku tyttö, vaan hoidan itse omat asiani. Musta tulee aikuinen, joka lisää oikeuksia mutta totta kai myös vastuuta. Se ehkä eniten pelottaa. Tavallaan toivoisi olevan yhä se pikku tyttö, jonka ei tarvinnut huolehtia maailman  Yksinasuminen ei niinkään. Viihdyn yksin tosi hyvin ja se on aina ollu mulle luksusta kun oon saanu viettää aikaa yksikseni elokuvien ja kirjojen kanssa uppoutuen omaan ihanaan maailmaani.

Mutta ensimmäinen asia, mitä toivon voivani tehdä, kun muutan omaan kotiini. Yksi aamu. Yksi rauhallinen aamu. Laitan aamiaista; kaakaouta, maitoa ja leipää. Istun pöydän ääreen katsellen kevätauringon säteiden leikkiä lumessa. Uusi päivä on edessä enkä tiedä mitä se tuo tullessaa. Eikä se haittaa sillä tiedän, että päivästä tulee erityinen.

Uninen piisamirotta

Niin yksinkertaista voisin vain kuunnella
Istuu sun ikkunalaudalla
Niin yksinkertaista aurinkoverhoissa
Itsekseen leikkii ja mietin
En täällä päivänvaloa pelkäis

- Johanna Kurkela

Nyt on se virallinen "Joulun aika"- ohi, joka alko käsityömessuista ja päätty folklandiaan. Koeviikko pukkaa päälle uhkaavasti. Mutta ei silti ole erityisen onneton tai masentunut olo - ei sallainen niinkuin neljänä edellisenä vuotena. Ehkä oon sen verran kasvanut ettei kaiken hauskan loppuminen tarkota välttämättä pahaa. Koeviikkokaan ei ole kovin raskas. Ja kuitenkin vuosi tuo tullessaan paljon odottamisen arvoisia hetkiä. Ensimmäisenä tietenkin muuttaminen. 

Ja lumi tuli takasin! En tajua kuinka onneton olinkaan ku tää pitkä ja märkä syksy jatku vaan ja vaan. Nyt oikeestaan tuntuu, että talvi on oikeesti alkanut. ^^

Folklandia toi tullessaan aivan mielettömän upeita musiikki ja tanssi elämyksiäs sekä uusia ihmisiä. Mua on sanottu ties kuinka monella enemmän tai vähemmän oudolla (kukkahattutäti, noita, vampyyri, narkomaani, yksinkertanen, viherpiipertäjä, blondi) lempinimellä, mutta tää Piisamirotta tuntuu kaikista osuvimmalta. Ja tämän piisamirotan tekisi mieli nukkua vähintään viikko.

Folklandia has ended and our test weeks will star soon. But I'm not worried. It's really strange because last four years I have been so sad and depressed in this time of year. But maybe I'm now older and stronger. And it's makes me very happy.

Snow came back! OMG! I'm so glad :D

Ja sille vanhalle minälle haluan siteerata samaa kuin uusi kaimani Piisamirotta. Turha sitä on murehtiä kun joku hyvä loppuu. Nurkan takana odottavat jo uudet upeat ja ihanat hetket! Ja kaikkihan me kuolemme joskus. Vai kuinka moni on muka elämästä selvinnyt hengissä?

I just think same as he thinks. I was very stupid woman when I was younger. ^^